Kulkusten kilinä läheni.
V LUKU.
Kenraali tulee.
Koirat juoksivat porttia kohti täyttä laukkaa. Ne katosivat pimeään, mutta niiden vihaisen haukunnan saattoi kuulla puunrunkojen välitse. Kulkusten kilinä taukosi. Ajaja oli pysähtynyt.
Hans Kristian koetti houkutella koiria jälleen luokseen, mutta ne jatkoivat haukkumistaan. Vastoin tahtoaankin tunsivat molemmat miehet, jotka juuri olivat vaeltaneet läpi aution talon ja huomanneet salaperäisen olennon läsnäolon, tapahtuman tekevän heihin salaperäisen ja eriskummaisen vaikutuksen. Nyt vieras tuli lisäksi keskellä yötä. Kuka se oli? He kuulivat ainoastaan kulkusten kilinän, silloin tällöin piiskaniskun ja koirien äkäisen haukunnan.
Hans Kristian kutsui ne jälleen luokseen.
Mutta nyt kuului pimeästä karhea miehenääni, joka huusi:
— Ettekö voi saada pois noita petoja. Minä en uskalla avata porttia.
Hevonen pelkää.
— Kuka siellä on? huusi Hans Kristian vastaan.
— Pikasähkösanoma, vastattiin.