Nuori tyttö hyökkäsi sisälle ja toi mukanaan pakkasen ja tuulen raittiin henkäyksen. Hän oli jo kiertänyt tallissa ja hyväillyt hevosia, vanhoja ystäviään. Hänen silmänsä säteilivät.
— Ajatelkaas, ne tunsivat minut, vakuutti hän. — Ne hirnuivat, kuuletko, setä!
Kenraali tarttui hänen käteensä ja suuteli häntä.
— Kaiketikin siis olet iloinen, kun olet tullut kotiin, sanoi hän.
— Hirveän iloinen, setä, ja miten hauskat minun huoneeni ovatkin, siellä on kukkia kaikkialla. No, mitä paroni sanoo?
Luutnantti Rosenkrantz kumarsi.
— Tästä päivästä lähtien en ole enää paroni, sanoi hän. — Olen tullut kansanvaltaiseen maahan. Rakas neiti, nyt muitta mutkitta olen luutnantti Rosenkrantz, monsieur X.
Nuori tyttö vilkaisi häneen häijysti.
— Niin, se on kyllä toista kuin olla Jockeyklubin juhlittu leijona. Mutta lähimpään klubiin ei olekaan pitkä matka. Kaupunkiin on ainoastaan puolen tunnin rautatiematka. Pastori Winge pitää kyllä huolen, että teidät ilmoitetaan "Ystävysten" klubin jäseneksi. Varjele taivas, millaista huomiota te herätätte joulutanssiaisissa! Teistä tulee suurin kukko tunkiolla.
— Neiti, sanoi luutnantti kumartaen, minä en tanssi näillä leveysasteilla.