Tuli pysähdys. Hetken kuluttua Hans Kristian vastasi:
— Sitä minä en tiedä, herra luutnantti.
— Minä näin, jatkoi Rosenkrantz laimeasti ja väsyneesti, — minä näin teidän vaihtavan katseita valkohapsisen herran, papin kanssa.
— Näkikö luutnantti sen?
— Minä luulen teidän tietävän tästä enemmän kuin mitä tahdotte myöntää.
— Herra luutnantti erehtyy.
— Tässä on varmasti joku salaisuus, eikö totta?
— Ei, ei suinkaan, herra luutnantti.
Rosenkrantz haukotteli.
— Sepä ikävä, sanoi hän. — Jääkää siis hyvästi, Hans Kristian.