— Kauanko tämä ihana kartano on ollut teidän hallussanne, kenraali?
— Kymmenen vuotta, vastasi kenraali.
— Onko veljenne kuolemasta niin pitkä aika?
— On, mutisi kenraali, niin pitkä aika on hänen kuolemastaan.
— Emmekö lähde huomenna ajelulle? huomautti Louise neiti äkkiä väliin. Hän puhui niin kiireisesti, että Rosenkrantzin olisi täytynyt ymmärtää, että hän tahtoi ohjata hänet pois tästä aiheesta. Kenties hän sen ymmärsikin, mutta joka tapauksessa hän tekeytyi aivan ymmärtämättömäksi.
— Ja miten kauan kartano oli veljellänne? kysyi hän.
— Isäni kuolemasta alkaen, kaksikymmentä vuotta.
— Veljenne ei ollut soturi?
— Ei.
— Mutta hän oli innokas metsästäjä, eikö totta?