— Oli.
Luutnantti jatkoi välittämättä siitä, että kenraali tuli yhä totisemmaksi.
— Eikö hän ollut hyvin umpimielinen luonne?
— Oli, hän puhui harvoin vieraiden kanssa.
— Pitkä, laiha, tumma mies, eikö totta?
— Niin, mistä sen tiedätte?
— Te olette kerran näyttänyt minulle hänen muotokuvansa. Musta parta, vai miten? Ja silmälasit?
— Niin.
Mutta nyt pastori Wingen onnistui kääntää puoleensa luutnantin katse. Pappi asetti sormen suulleen, ja luutnantti kääntyi heti Louise neidin puoleen.
— Niin, neiti, onpa hauska päästä ajelulle huomenna. Ovatko kelkat kunnossa?