— Siinä tapauksessa voin sen teille sanoa. Kenraalin veli ampui itsensä. Ja sitten te kyllä ymmärrätte.
— Miksi hän sen teki?
— Sitäkään ei kukaan tiedä. Hänen kuolemansa oli arvoitus, kuten hänen elämänsäkin oli ollut.
— Tapahtuiko se tässä talossa?
— Tapahtui.
Jälleen tuli pysähdys. Luutnantti puhalteli sikarinsavua suurina, leijailevina kiemuroina.
— Hyvä pastori, sanoi hän vihdoin. — Kun äskettäin heräsin keveästä unesta, näin hiiltyneen takkavalkean hohteessa huoneessani kenraalin veljen.
IX LUKU.
Valot sammutetaan.
Pappi nousi äkkiä ja harasi sormillaan valkoista tukkaansa.