— Minä en käsitä tätä.
— Minä tunsin hänen kasvonsa, vaikka ne olivat muotokuvaa jonkun verran vanhemmat. Hänellä oli vyö vyötäisillään. Vyössä oli hopeasolki.
— Pitää yhtä, kuiskasi pappi.
— Ja hänellä oli vaaleanruskeat, suurinappiset säärystimet.
— Pitää yhtä. Sellaisia hän käytti eläessään.
— Tahdotteko nyt kertoa minulle, mitä tässä talossa tapahtuu?
— Minä en tiedä sitä itsekään, vastasi pastori.
— Oletteko koskaan täällä kokenut mitään samanlaista?
— En… en oikeastaan.
— Ette oikeastaan?