— Entä te, Hans Kristian, missä te vietätte yönne?
— Kenraalin ollessa kotona minä nukun eräässä etelänpuoleisen siipirakennuksen huoneessa. Jos herra luutnantti haluaa jotakin, niin soittakaa vain.
— Ja jos minä soitan?
— Silloin minä tulen heti, herra luutnantti.
— Heti, Hans Kristian, se ei ole oikea sana. Jos minä soitan yöllä, niin teidän täytyy tulla silmänräpäyksessä, lupaatteko sen minulle?
— Herra luutnantti on merkillisen vakava. Pelkääkö luutnantti, että jotakin tapahtuu?
— Minä en pelkää mitään taivaan ja maan välillä, vastasi Rosenkrantz, mutta minä tahdon, ettette unohda, mitä minä nyt olen sanonut. Se on määräys.
— Minä en sitä unohda.
Kun luutnantti oli portailla, huusi Hans Kristian hänelle alhaalta:
— Minä olen sytyttänyt kynttilän herra luutnantin huoneessa.