— Miksi niin, herra kenraali?
— No, mitä hittoa, luutnantti Rosenkrantz, täytyykö minun lausua ajatukseni selvemmin. Mies, joka uskaltaa vaeltaa paitahihasillaan viidentoista asteen pakkasessa, on rangaistukseksi tuomittava kuukauden keuhkokuumeeseen.
— Mutta tämä kylmyyshän on ulkona, herra kenraali.
Kenraali jäi seisomaan suu puoliavoimena, niin ällistynyt hän oli tästä huomautuksesta.
— Mitä tarkoitatte? kysyi hän.
— Minä tarkoitan vain sitä mitä sanoin. Ulkonahan luonnollisesti on viidentoista asteen pakkanen eikä huoneessa.
— Oikein. Mutta miten silloin voi pistää päähänne mennä yöllä ulos paitahihasillanne? Te saatte luonnollisesti tehdä mitä tahdotte, mutta — —
— Minä en ole ollut ollenkaan ulkona. En ole ollut sekuntiakaan talon ulkopuolella siitä lähtien kuin tulin, herra kenraali.
— Kas niin, nyt tämä alkaa käydä salaperäiseksi.
— Katsokaa jalkojani, herra kenraali, katsokaa tohveleitani, niissä ei ole lumen jälkeäkään.