— Ja missä ihmeessä ne ovat olleet välillä?
— Niin, missä ne ovat olleet? Tämä on tosiaankin enemmän kuin salaperäistä.
Rosenkrantz taputti koiria ja silitti niiden karheata turkkia.
— Ne ovat aivan kosteina hiestä, sanoi hän. — Niiden on täytynyt juosta pitkä matka. Ja saatatteko ymmärtää, kenraali, miksi ne eivät päästäneet ääntä hänen — tuon vieraan — hiipiessä ympäri?
Luutnantti otti toisen koiran pään käsiensä väliin.
— Viisaat silmät, mutisi hän, viisaat silmät. Voisinpa vain ymmärtää niiden kieltä.
— Seuratkaamme jälkiä, sanoi kenraali kärsimättömänä. — Tämä kiinnittää mieltäni yhä enemmän ja enemmän.
— Niin, seuratkaamme niitä, sanoi luutnantti. — Vaikkakaan en luule, että saamme mitään ratkaisua tähän arvoitukseen.
He kulkivat puiston läpi jalanjälkiä pitkin. Jäljistä päättäen mies oli juossut jokseenkin kiivaasti.
Jäljet veivät tielle, ja sinne ne katosivat muiden jälkien sekamelskaan.