— Niin, minä tarkoitan, vastasi luutnantti, että kenties ei maksa vaivaa saattaa häntä levottomaksi tällä jutulla. Sehän on itsessään aivan vähäpätöinen. Mutta nuoret naiset säikähtävät niin helposti.
— Silloin olemme puhumatta, vastasi kenraali. — Te olette muuten oikeassa. Kiitos huolenpidostanne.
Hän taputti nuorta miestä hilpeästi olalle ja kysyi tarkoituksellisesti hymyillen:
— Herra luutnantti, eikö ole tapahtunut mitään muutosta?
— Missä, herra kenraali?
— Eikö veljentyttäreni katsele teitä leppeämmin silmin?
— Leppeät hänen silmänsä ovat aina olleet. Meidän pienet kahakkamme eivät merkitse mitään. Käpälissä ei ole kynsiä, mutta kissat ovat sähköisiä.
— Niin, mutta tuhat tulimaista, toisenlaisilla silmillä sitten.
Luutnantti mietiskeli.
— Ei, minä en sitä luule, vastasi hän, ei ainakaan vielä.