Fjeld ei ollut varustautunut sokean vastustajansa äkilliseen hyökkäykseen. Entisen merirosvon ja lähetyssaarnaajan kanssa ei ollut hyvä olla tekemisissä rinta rintaa vasten. Ja hänen onnistuikin jo ensimäisessä yrityksessä saada voimakas ote norjalaisen kurkusta.
Fjeld olisi voinut käyttää revolveria, mutta ei tahtonut. Tämä ritarillisuus sokeaa vastustajaa kohtaan oli vähällä maksaa hänen henkensä. Sillä Okinen puukko leikkasi jo ilmaa ja sattui häntä olkaan. Siihen tuli syvä, mutta verraten vaaraton lihahaava.
Mutta sokean hyökkäys ei pysähtynyt siihen. Väkivaltaisella raivolla hän iski yhä uudestaan Fjeldiä rintaan. Okinen puukko oli punainen verestä. Mitä suurimmalla vaikeudella norjalainen vältti hurjat iskut Viimein hän sai voimakkaan otteen käteen, joka puukkoa heilutteli. Yhdellä nykäyksellä ase lensi sokean kädestä ja sinkosi kilisten lasipermannolle.
Mutta raivoisa mies ei hellittänyt. Hänellä oli jättiläisen voimat ja hän puri ja repi raivolla, joka olisi voinut tulla turmioksi kelle tahansa. Mutta vaikka haavoittunut käsivarsi ja kova verenvuoto pahasti estivät Fjeldiä, onnistui hänen käsivarren tyrkkäyksellä leukaan saada Jonson niin paljon sekaisin, että sai tilaisuuden iskeä häntä revolverin perällä päähän. Lyönti oli niin voimakas, että amerikalainen kaatui voihkien lasipermannolle.
Siihen taistelu päättyi. Portugalilainen istui nurkassa ja voihki tuskasta. Ja James Mortonin oppilas makasi lattialla ulvoen kuin haavoitettu elukka.
Mutta Nozier oli hävinnyt paikaltaan. Hän oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja mennyt tiehensä. Hienosta belgialaisesta ei ollut jälellä muuta kuin monokkeli.
Fjeld astui ovelle, mutta se oli lyöty lukkoon. Se ei ollut mikään tavallinen ovi — se sulkeutui sivuilta tiiviisti kuin kassakaapin ovi ja Fjeld käsitti heti, että sen lujan teräslukon murtamiseen tarvittiin aivan erikoisia työkaluja. Hän rypisti kulmiaan. Kaikki oli käynyt hänelle edullisesti. Mutta nyt hän oli jälleen pulassa ja vakavammin kuin koskaan ennen. Paronin tarvitsi vain pysytellä rauhassa ja antaa hänen aivan yksinkertaisesti kuolla nälkään taikka myöskin lähettää joukkonsa hänen kimppuunsa. Viimeinen vaihtoehto oli kaikesta päättäen todennäköisin. Sillä nälkään näännyttämisestä menettäisivät henkensä myöskin portugalilainen ja amerikalainen.
Fjeld laski revolverin kädestään ja rupesi sitomaan olkaansa. Se ei ollut hänelle helppoa, mutta viimein hänen kuitenkin onnistui saada haavaansa väliaikainen side.
Sitten hän pisti Okinen puukon rintataskuunsa, otti esiin Ribeiran revolverin, joka tietysti oli täydessä kunnossa, ja istui Nozier'n tuolille.
"No, mitä kuuluu, kapteeni?" hän kysyi katsomatta siihen nurkkaan, jossa portugalilainen istui. "Olemme kyllä pahasti ruhjoutuneet kaikki kolme, pelkään minä."