Ribeira murahti jotakin. Hän kääriskeli haavoittuneen sormensa ympäri paitansa lievettä ja hänen hampaansa kalisivat vilusta.
"Teistä ei tunnu olevan niinkään helppo selviytyä", Fjeld jatkoi tavallisella keskusteluäänellä. "Mutta sitkeämmätkin miehet kuin te ovat antaneet narrata itsensä. Jos olisin ollut teidän asemassanne, olisin ampumalla koetellut, olinko puhunut totta. Kun rupesitte katsomaan makasiiniin, niin sehän oli sama kuin olisitte heittänyt revolverin kädestänne. Tai ehkä piditte vastustajaanne liian vähässä arvossa?"
Portugalilainen katsoi synkästi norjalaiseen, joka komeili hänen parhaissa vaatteissaan.
"Te ammutte hyvin taskusta", hän sanoi. "Missä sen taidon olette oppinut?"
"Alaskassa", Fjeld vastasi, "ja Perun pohjoisosissa. Siellä oli monta miestä, jotka osasivat opettaa sitä taitoa. Siinä menevät kyllä vaatteet pilalle, mutta muuten se on hyvä osata niitten, jotka rakastavat elämää."
"Te puhutte hyvin espanjaa, mutta korostus on väärä. Puhutte kuin meksikolainen."
"Mahdollista kyllä", Fjeld vastasi. "Olen oppinut espanjaa eräältä kauniilta naiselta Parana-joen rantamilla Argentinassa. Ja sen jälkeen olen harjoitellut tätä kieltä Emiliano Zapatan kanssa."
"Rosvopäällikönkö?"
"Niin."
"Hän on nyt kuollut?"