"On."
"Hänet surmasi eräs ulkomaalainen kaksintaistelussa Meksikon ylätasangolla. Minä olin siihen aikaan Meksikossa. Carranzan leirissä puhuttiin paljon Zapatan kuolemasta. Se oli kova mies. Tahtoisinpa puhella sen miehen kanssa, joka hänet surmasi."
"Se käy helposti päinsä."
"Kuinka niin?"
"No, mehän istumme tässä vastakkain, hän ja te. Sillä Emiliano Zapatan surmasin minä."
Ribeira nousi hitaasti seisomaan.
"Vai niin, tekö sen teitte", hän sanoi. "Silloin en kadu, että en laukaissut asettani teitä vasten, sillä se olisi ollut aivan liian helppo ja hauska kuolema Emiliano Zapatan surmaajalle. Sanokaa — oletteko kuullut puhuttavan kiehuvasta lyijystä?"
"Kyllä. Mitä tarkoitatte?"
"Ehkä teitä huvittaa joutua paroni de Nozier'n käsiteltäväksi. Hän on nero myöskin ihmisten kiduttamisessa. Hänen olisi pitänyt olla Tuomas Torquemadalaisen ensimäisenä apulaisena. Niin, sillä nyt te olette käsissämme, ukkoseni. Luottakaa siihen. Kymmenen minuutin perästä puhelemme lähemmin inkvisitsion mahdollisuuksista."
"Se on oleva teille jotakuinkin vaikeata."