"Kuinka niin?"
"Senvuoksi, että ennenkuin saatte tilaisuuden tämän mielenkiintoisen kysymyksen pohtimiseen, olette kuollut mies."
XXXVII.
BILJARDINPELAAJA.
Kello oli juuri lyönyt neljä Pariisin suuressa biljardipalatsissa Kapusiinien bulevardin varrella ja neljä biljardiprofessoria, joitten juuri piti alkaa pelinsä, astuivat esiin katselijain hyväksyen tervehtiessä. Siinä oli kuuluisa Curo, ranskalainen au cadre-mestari, jolla oli pienoinen pyöreähkö vatsa, edelleen Gibelin, eteläranskalainen elostelija, joka ei koskaan näyttänyt saaneen levätä kyllikseen, ja paksu rehevä Maquet, jonka vatsa oli siihen määrin paisunut, että hän kohta ei enää kyennyt kumartumaan biljardipöydälle niin paljon, että olisi voinut tehdä kunnollisia lyöntejä.
Neljäs oli useimmille tuntematon suuruus — nuori, miellyttävän näköinen mies, jolla oli kalpeat kasvonpiirteet ja hiukan huojuvat liikkeet.
Ennen pelin alkamista astui pelinohjaaja esiin ja piti seuraavan puheen:
"Hyvät naiset ja herrat! Ennenkuin tänään alotamme billard rouge'n mestaruuskilpailut, rohkenen teille esitellä erään etevän pelaajan, joka pyytää saada ottaa osaa tähän ratkaisevaan taisteluun Ranskan ammattimestaruudesta. Hän on monsieur Baptiste — mies, jonka peli on aikamme parhainten saavutusten tasalla."
Mainittu nuori gentlemanni, jolla oli veltostuneet piirteet, kumarsi läsnäolijoille. Alkoi vedonlyönti. Vihreä verka tuli kirjavaksi viiden frangin rahoista, joitten joukossa pienet kultakolikot pistivät loistavina silmään.
Yleisö ei tuntunut olevan täysin selvillä asemasta. Kukaan ei tuntenut uutta pelaajaa. Joukossa oli niitä, jotka uskalsivat pienempiä summia hänen puolestaan, mutta pelikassanhoitajalle tuli vaikeaksi saada vetorahoihin tasapainoa. Hän huusi kerta toisensa jälkeen: puuttuu sata francia monsieur Baptisten puolesta.