Viimein hän näytti aikovan pitää asian selvitettynä. Mutta viime hetkessä astui esiin nuori, häikäisevän kaunis nainen, joka viskasi kymmenen louisdoria kokeilevan biljardiprofessorin paikalle. Ja muutamaa minuuttia myöhemmin peli alkoi.
Monsieur Baptisten huomio oli ilmeisesti kiintynyt johonkin, joka ei kuulunut peliin. Hänen kalpeille, tylsille kasvoilleen oli äkkiä ilmestynyt hämmästyneen kysyvä ilme. Oli selvää, että tuo nuori nainen, joka niin rohkeasti oli vaarantanut rahansa hänen takiaan, ei ollut hänelle aivan outo. Hänen huulensa liikkuivat, ikäänkuin hän muistelisi jotakin. Mutta hän ei katsonut sinne päin, missä nainen istui — ylpeänä ja yksinään hienossa, mutta yksinkertaisessa sinisessä kävelypuvussaan.
Seuraavassa silmänräpäyksessä peli alkoi. Ei kuulunut muuta kuin pienten norsunluupallojen kieriminen vihreällä veralla. Ei koskaan ollut Curen loistava vapaatyrkkäys herättänyt niin suurta riemua eikä koskaan Gibelinin ihanat ristipallot olleet niin hyvin lasketut. Jo ensimäisessä kierroksessa huomasi, että pelistä tulisi kova ottelu.
Muukalainen herätti aluksi pettymystä. Hänen ensimäinen pallonsa ei sattunut ja sitä tervehdittiin yleisön puolelta tyytymättömällä nurinalla. Pelattiin vain punaisesta pallosta sataan. Cure oli ensimäisellä lyönnillään tehnyt neljäkolmatta pistettä, Gibelin kahdeksan ja Maquet viisitoista, kun sitä vastoin muukalainen ei vielä ollut saanut yhtään. Ranskalainen mestari sai kuitenkin asennon, jossa hän epäonnistui. Myöskin Gibelin ja Maquet epäonnistuivat ja viimemainitun oli monsieur Baptistelle jätettävä nurkka-asento, joka sai koko tuon erikoisen asiantuntevan yleisön tuijottamaan jännityksestä. Yksinpä keskinkertainenkin pelaaja voisi siitä saada pitkän sarjan lyöntejä.
Nuori herrasmies tarttui keppiinsä ja katseli ympärilleen hymyillen. Hän mietti hetkisen. Sitten hän erotti kaksi palloa toisistaan päättäväisellä lyönnillä. Hän ei tahtonut käyttää hyväkseen satunnaista etuaan.
Voimakkaat suosionosoitukset suurimmalta osalta seuruetta olivat vastauksena tälle liikkeelle, kun taas ne, jotka olivat uskaltaneet rahojaan uuden tulokkaan puolesta, kuuluivat panevan hiljaisia vastalauseita.
Nyt näkyi kuitenkin, että monsieur Baptiste osasi asiansa. Hän käytteli keppiään loistavasti ja hänen pelikumppaninsa taputtivat tuon tuostakin käsiään hänen hienolle ja hyvin harkitulle pelilleen.
Mutta Cure oli tänä iltana vauhdissaan. Hän pelasi oikein con amore hänelle ominaisella kevyellä, tyynellä ja ylivoimaisella tavalla. Etevä mestari saavutti jo kolmannella kierroksella kahdeksan yhdeksättä pistettä ja olisi helposti voittanut pelin, jos ei olisi unohtanut liiduta keppiään. Tämä aiheutti sen, että hän löi sivu melkein valmiiksi asetetun pallon. Kolme muuta olivat kuitenkin sangen paljon jälessä. Gibelinillä oli kahdeksankahdeksatta, Maquet'lla neljäkuudetta ja monsieur Baptistella neljäseitsemättä pistettä. Kaikki viittasi siis siihen, että Cure veisi tänäkin vuonna mestaruuden.
Mutta kävi toisin kuin oli laskettu. Vasta nyt monsieur Baptiste tuntui lämpenevän. Hän ei pyrkinyt loistamaan taituruuspalloilla, vaan pelasi sangen harkitusti. Jo kolmannella lyönnillä hän sai kaksi palloa nurkkiin ja alkoi sitten iskeä pelattua palloa kahta muuta vasten. Tällä tavalla hän oli täysin varma sadasta pallosta.
Cure puri huultaan ja kohautti olkapäitään. Sille asialle ei mahtanut mitään. Monsieur Baptiste julistettiin voittajaksi ja ne muutamat, jotka olivat lyöneet hänestä vetoa, kiittivät onneaan.