VI.
PARONI DE NOZIER.
Kalastajalaiva "Fejesten'in" onnettomuus herätti suunnatonta huomiota. Onneksi ei tapahdu joka päivä, että höyrylaiva häviää aivan jäljettömiin tyynellä ilmalla ja keskellä päivää. Ja merkillisintä oli, että tapausta ei nähnyt yksikään toinen kuin Jean Baptiste Courbier raukka, joka pelastui puolikuoliaana. Ja kuitenkin oli "Fejesten" tuhoutunut aivan keskellä väylää, mistä useita laivoja kulki läpi vuorokauden.
Sanomalehdissä lausuttiinkin ihmettely siitä, että laivan jäleltä ei löydetty mitään tavaroita eikä jätteitä. Tämä oli sitäkin omituisempaa, kun räjähdyksestä tavallisesti on seurauksena, että osa kannella olevista tavaroista menee sirpaleiksi.
Kokonainen laivue lähetettiin etsimään ruumiita, ja, mikäli mahdollista, ottamaan selville, mihin paikkaan "Fejesten" oli uponnut. Mutta kaikki oli turhaa. Ja tämä kamala tapaus häipyi vähitellen selvittämättömien salaisuuksien hämäryyteen.
Courbier'ltä ei saatu tietää paljoa. Hän makasi sairaalassa heikkona ja murtuneena ja nautti yleisestä ja yksityisestä osanotosta.
Ranskalaiselle ei ollut koitunut tapaturmasta mitään suoranaista vauriota. Mutta hän tunsi itsensä niin liikutetuksi ja oli niin masennuksissa ystävänsä, kelpo kapteeni Grönnelandin kuolemasta, että ei mielellään halunnut esiintyä ihmisten ilmoilla ennenkuin hänen hermostonsa oli hyvien hoitajattarien huolellisesta hoidosta tullut täysin kuntoon.
Hänen ilmoituksensa poliisille olivat selvät ja täsmälliset. Itse tapaus saattoi kylläkin näyttää jokseenkin hämärältä, mutta selitys oli varsin luonnollinen. Joko oli kamalan erehdyksen kautta hammasrattaisiin tullut jotakin räjähdysainetta taikka oli akselijohto mennyt poikki ja särkenyt höyrykattilan alta pohjan. Courbier'n tiedonannot räjähdyksen ja laivan tuhoutumisen välisestä yhteydestä näyttivät tekevän edellisen vaihtoehdon luultavimmaksi. Mutta toiselta puolen ei saanut kiinnittää liian suurta huomiota monsieur Courbier'n selityksiin, koskapa "Fejesten" oli vajonnut pohjaan muutamien sekunttien kuluessa, joten siis havaintojen tekemiseen joko ei ollut lainkaan mahdollisuutta taikka oli ainoastaan hyvin vähän.
Kului muutamia päiviä ja kamala tapaus, joka oli kuohuttanut koko Stavangerin kaupunkia, alkoi vähitellen menettää mielenkiintoaan. Hukkuneiden jälkeläisille kerättiin muutamia tuhansia kruunuja ja kapteeni Grönnelandista kirjoittivat paikkakunnan lehdet myötätuntoisia muistosanoja.
"Fejesten'in" matkan tarkoituskin joutui unhoon eikä uivan telakan tapaisesta aluksesta, jonka eri henkilöt olivat nähneet Skodesnesin sataman ja Utsiren välisellä väylällä, muistettu enää keskustellakaan.