Mutta nyt tuli vieraita. Hän kuuli eteisen sähkökellon kiivaan kilinän ja heti sen jälkeen Erkon patenttilukon pienen pontevan tärähdyksen. Hän katsoi ikkunasta.

Vanha harmaatukkainen herra asteli verkalleen pienen puutarhan läpi, missä oli seikkailija Magnus Trellin ja pahantekijän Jaap van Huysmannin rintakuvat. Vieras pysähtyi lukemaan niistä hänelle outoja nimiä. Jonas kuuli äidin äänen. Sitten oli kaikki hiljaista. Vanha herra tuli luultavasti yksityisissä asioissa, sillä tohtori Fjeld ei koskaan ottanut vastaan potilaita pikku linnassaan Homansbyssä. Isä oli nyt käymässä sairashuoneessa.

Jonas palasi työhönsä. Hän tahtoi saada levyn suurennetuksi siksi, kun isä tulisi kotiin.

Kului noin kymmenen minuuttia. Silloin hän kuuli askelia portaista.
Huoneeseen astui rouva Fjeld tuon vanhan herran seuraamana.

Vuodet eivät olleet jättäneet mitään jälkiä tohtori Fjeldin kauniiseen ja komeaan puolisoon. Silmäkulmissa oli ehkä joitakuita yksinäisiä ryppyjä ja vartalo oli kai tullut hiukan täyteläisemmäksi, mutta muuten hän oli yhä edelleen sama Katarina Sarov, joka oli antanut kätensä ja sydämensä yksinäiselle lääketieteen ylioppilaalle ja joka nyt uskollisesti ja pelottomasti seisoi hänen rinnallaan. Hän tiesi voivansa menettää miehensä milloin tahansa, tämä elämä kun oli niin täynnänsä vaaroja, mutta hän tiesi myöskin, että ilman noita vaaroja tuo voimakas, herkkä luonne kuihtuisi toimettomuudessa, joka hänelle oli pahempi kuin kuolema.

"Tässä on poikani", rouva Fjeld lausui. "Hän valmistaa valokuvia.
Luulenpa hänellä olevan erään levyn, jonka tekin mielellänne näette."

Poika kumarsi kohteliaasti vanhalle herralle.

"Herra Bjelland on Stavangerista", Katarina-rouva jatkoi, hellästi sivellen poikansa vaaleita kutreja. "Hän on hyvin huvitettu siitä haaksirikkoutuneesta ranskalaisesta, tiedäthän."

Jonas katsoi vakavasti vierasta herraa, ikäänkuin olisi tahtonut lukea hänen ajatuksensa. Tarkastus tuntui päättyneen suotuisaan tulokseen. Hän kääntyi ympäri ja otti esiin suurennuksen, joka näytti olevan valmis.

"Tässä on valokuva itse tapahtumasta", hän virkkoi vilkkaasti. "Mutta levy on fikseerausta vailla."