Fjeld katsoi kelloaan. Se oli neljännestä vajaa kaksitoista. Samassa soitettiin puutarhan portin kelloa. Puutarhan läpi tuli poika kantaen suurta vasua.
Tohtori Fjeld jatkoi leikkiään kissan kanssa, joka nyt pani kaikki taitonsa liikkeelle saadakseen isketyksi kyntensä korkkiin.
Rouva Fjeld tuli huoneeseen kädessään suuri kukkakimppu vihreässä maljakossa.
"Katso, kuinka kauniita keltaisia ruusuja", hän sanoi. "Ne ovat varmaankin miss Westinghouselta. Nämä ovat yhtä kauniit kuin hän itsekin."
Fjeld vilkaisi kukkia.
"Ruusut ovat kauniita", hän sanoi. "Mutta minua ihmetyttäisi, jos niillä olisi mitään tekemistä miss Westinghousen kanssa. Ensiksikin hänen tapansa ei ole lähettää kukkia. Toiseksi ei tuo vaarallinen keltainen väri ole hänen makuunsa. Ne muistuttavat minua nuoren jaguarin katseen uhkaavasta kiillosta."
"Voi sinua", Katarina huudahti leikillisesti ja asetti komean maljakon pöydälle. "Aina sinä näet näkyjä. Tänään meillä täytyy olla tyyntä ja hauskaa. Emmekö voisi käskeä herra Bjellandia aamiaiselle, jos hänelle sopii. Hän oli niin ystävällinen vanha herra."
"Kyllä, mutta saat olla valmis kattamaan pöydän vielä eräälle vieraalle. Bjelland soitti juuri äsken, että hänellä on seurassaan eräs nuori ranskalainen, jolla on annettavana hyvin mielenkiintoisia tietoja siinä asiassa, jota juuri käsittelemme."
"Mistä oikeastaan on kysymys?"
"Sitä ei ole aivan helppo sanoa", Fjeld vastasi tyynesti. "Mutta asia on käynyt erityisen mielenkiintoiseksi sen kautta, että se ranskalainen, jonka 'Kong Haakon' pelasti Karm-salmesta, on tullut tänne Kristianiaan yksityisesti antamaan Bjellandille tietoja eräästä laivasta, jonka hän oli nähnyt samana päivänä, kun 'Fejesten' räjähti ilmaan."