"Niin, tämä pieni leijonan-keltainen kissa on talomme onni. Meillä oli eräs toinen, joka nyt on kuollut. Sen nimi oli Pajatso ja pelasti se ainakin parissa tiukassa paikassa minun henkeni. Viimeisellä kerralla se sai maksaa sen omalla hengellään. Hyvällä kissalla on yhteistä hyvän naisen kanssa se, että se on paras ja uskollisin toveri, mitä Luoja on luonut. Meitä on muuten onni suosinut. Tämä helvetinkone vie meidät suoraan vihollistemme jäljille. Nuo keltaiset ruusut sanovat meille, kenen kanssa saamme olla tulevassa taistelussa tekemisissä. Ennen kaikkea on vastassamme Courbier. Nuoren poikani aavistus oli siis oikea. Courbier'n ja keltaisten ruusujen välillä on joku yhdysside. Ensin en ymmärtänyt, minkä vuoksi hän katseli niitä niin epäluuloisesti. Nyt se on vallan selvää. Hänen kiireensä johtui pelosta, että kellolaite olisi edistänyt pari minuuttia. Sanokaahan, tunnetteko tuon Courbier'n?"
"Tuskin", Bjelland vastasi. "Olen hankkinut tietoja hänen elämästään Stavangerissa. Mutta ei kellään hänen seuratoverillaan ole sanottavana hänestä mitään pahaa. Kuten tiedätte, emme mielellämme näe ranskalaisia insinöörejä vierailemassa Stavangerissa. On sattunut aikaisemmin, että kilpailijamme ovat Lorientista ja Concarneausta lähettäneet meille niskaamme vakoilijoita, saadakseen selville meidän tehdas-salaisuuksiamme. Mutta Courbier ei ole osottanut mitään suurempaa harrastusta semmoisiin asioihin. Hän on elänyt komeasti, pelannut kovasti korttia ja biljardia ja esiintynyt täysin gentlemanina. Sehän on kyllä vähän epäiltävää, että hän oli niin läheisissä väleissä kalastajalaivojemme tarkastajan, kapteeni Grönnelandin kanssa, ja vielä enemmän epäiltävä oli Karm-saaren edustalla tapahtunut onnettomuus, jossa Grönneland ja viisi muuta kelpo miestä menetti henkensä."
"Niin", Fjeld virkkoi, "olen koettanut päästä selville tuosta tapauksesta. Vain yksi asia ihmetyttää minua, ja se on se, että kukaan ei ole nähnyt 'Fejestenin' uppoamista. Minä tunnen sikäläisen rannikon varsin hyvin. Minun mielestäni on kokonaan mahdotonta, että höyrylaiva voisi keskellä kirkasta päivää hävitä tällä vilkasliikkeisellä väylällä, kenenkään ihmisen saamatta nähdä sitä."
"Sitä en ole ajatellut", Bjelland virkkoi. "Mutta luonnollisesti olette oikeassa, mitä nyt sanotte."
"Onnettomuus on ilmeisesti jossakin yhteydessä sen uivan telakan kanssa, jonka voi nähdä poikani valokuvasta ja josta Courbier niin auliisti jutteli", Fjeld jatkoi.
"Mutta en ymmärrä, kuinka voi sopia hänen etuihinsa ruveta puhumaan tuosta merkillisestä laivasta, jonka hän ja Grönneland tietenkin näkivät."
Tohtori Fjeld nauroi.
"Se asia on jotakuinkin selvä. Hän uskoi tietysti, että me kaikki olisimme pyyhityt pois maanpinnalta viisi minuuttia sen jälkeen, kun hän olisi jättänyt meidät. Semmoisissa olosuhteissahan ei maksa mitään, vaikka onkin avomielinen."
Bjelland nousi seisomaan.
"Joka tapauksessa on meidän ilmoitettava asia poliisille", hän virkkoi.
"Sen on otettava huostaansa Courbier."