"Susisaarelle."
"Ja sieltä?"
"Lennämme paronin perästä ja ongimme hänet Tyri-vuonosta. Ja jos hän on noussut ilmaan, seuraamme häntä Stavangeriin."
"Ja sitten?"
"Maailman ääreen, jos niin tarvitaan."
XVI.
TUNTURIEN YLÄPUOLELLA.
Parooni de Nozier istui mukavasti selkäkenossa lentokoneen matkustajatuolissa poltellen sikaaria. Olisi saattanut luulla hänen oleva jossakin nykyaikaisessa tupakkahuoneessa eikä parin tuhannen jalan korkeudessa maanpinnasta huijari Deperdussin'in suunnittelemassa yksitasossa.
Courbier oli ohjaamassa. Hän oli ilmeisesti täysin tehtävänsä tasalla. Kone ei ollut kärsinyt mitään vahinkoa vasten tahtoa Tyri-vuonoon tapahtuneessa laskeutumisessa. Gnome-moottorin kiireellinen tarkastus osotti, että eräs ruuvi oli päässyt irti ja aiheuttanut tapaturman. Juuri tuommoiset löysät ruuvitpa tässä maailmassa vaativat useimmat uhrit, olkoonpa sitten puhe lentokoneesta taikka ihmisen aivoista.
Mutta Courbier sai vahingon verrattain pian korjatuksi, niin että lentäjät viivähtivät vain pari tuntia ja saivat pienen kylvyn Norjan kaikkein ystävällisimmässä järvessä.