XXVI.
PORTUGALILAINEN.
Fjeld sulki oven perästään. Sokea ei liikahtanut. Hän oli kuin joku Rooman senaattoreista, jotka istuivat Forumilla pelottaen raakalaisia jylhällä uhmallaan. Olisi voinut luulla miehen olevan vain kuolleena täytetyn ruumiin, jos ei savu hänen piipustaan olisi säännöllisin väliajoin noussut tummaa kattoa kohti.
Hänellä oli valtava ruumiinrakenne. Hänen karkeat, kulmikkaat kasvonsa, joissa suuri parta oli aivan hoitamatta, olivat kuin puuhun veistetyt. Leveä suu ja keltaiset hampaat, jotka pitelivät piippua kuin ruuvipuristimessa, ilmaisivat raakuutta ja voimaa. Mutta silmät olivat aivan palaneet, syrjät hyvin punakat ja silmämunat aivan painuksissa.
Tuo sokea jättiläinen ei näkynyt välittävän siitä, kuka tuli sisään. Hän tupakoi edelleen synnyttäen hiljaisen kurinan kuin tiikeri, joka on löytänyt lepopaikan viidakon takana.
Fjeld katsahti nopeasti ympärilleen. Tämä kirjasto oli varmaan joku keskushalli, josta päästiin eri hytteihin. Siinä oli ovia joka puolella.
"Ken siellä?" sokea kysyi äkkiä englanninkielellä. Hänen äänensä oli niin kova ja raaka, että se olisi voinut säikäyttää kenet tahansa.
Fjeld vastasi muutamin sanoin ranskaksi. Jättiläinen pudisti kärsimättömästi päätään. Sitten hän jatkoi tupakoimistaan. Ilmeisesti hän ei välittänyt muista kielistä kuin omastaan.
Fjeld käsitti heti, että tämä mies ei voisi panna hänelle mitään esteitä. Hän pisti revolverin takataskuunsa ja astui eteenpäin. Hän oli kuullut askeleet kierreportaitten yläpuolelta ja ymmärsi, että hänelle tässä valoisassa huoneessa tulisi pian kuumat paikat.
Aivan arviokaupalta hän astui eräälle lyhemmällä seinämällä olevalle ovelle. Se oli kiinni. Hän koetti seuraavaa, mutta sekin oli lukossa. Silloin hän juoksi toiselle puolelle ja sai kiinni ovenrivasta juuri samalla hetkellä, kun kuuli ihmisen astuntaa huoneen ulkopuolelta. Ovi antoi myöten. Sen sisäpuolella oli pilkkosen pimeä. Mutta Fjeldillä ei ollut muuta keinoa, mikäli ei tahtonut joutua ilmi. Hän sulki nopeasti oven perästään, otti esiin revolverinsa ja odotti, mitä tapahtuisi. Nyt hän huomasi, mitä ei ennen ollut nähnyt, että nimittäin ovessa oli pieni, pyöreä lasiruutu. Kirjastohuoneesta tuleva valo heitti hämärän loisteen siihen pieneen hyttiin, jossa hän nyt oli. Se oli makuuhuone — leveä vuode täytti melkein puolet koko huoneesta.