Mutta sokea mies istui paikallaan tuolissaan ja kuunteli yhä. Jotakin oli hullusti, sen hän tunsi teroittuneilla aisteillaan. Nyt oli pidettävä silmät auki. Mutta se ei ole vallan helppoa ihmiselle, joka on auttamattomasti sokea.
XXVII.
ULAPALLE.
"Se riivatun norjalainen", paroni de Nozier virkkoi, katsellen
ympärilleen epäröivin ilmein. "Nyt hän pilaa meiltä kaikki tyyni.
Meillä ei ole muuta tehtävää kuin panna höyry päälle ja lähteä merelle.
Olemmehan pian imeneet kaikki kalat, mitä Norjan rannikoilla on."
Paroni asteli kärsimättömänä edestakaisin rakennuttamansa Noakin arkin katolla. Hänen alapuolellaan oli tuo valtainen nuotta.
Paronin ajatukset kääntyivät yhtäkkiä toiseen suuntaan. Hän nauroi ääneen ja katkerasti:
"Tuossa on kaikki, mitä Stavangerin säilyketehtaat ikävöivät", hän sanoi hetken vaiettuaan. "Olemme saattaneet ne lakkautuspalkalle, Jean Baptiste. Koko rannikon olemme raapineet puhtaaksi. Muistatteko, kuinka sanomalehdet valittivat, että kevätkalastus oli epäonnistunut? Kalat olivat tulleet hulluiksi ja unohtaneet vanhat reittinsä. Turska oli kokonaan hylännyt Lofotein saaret. Storegrundilla Aalesundin luona vallitsi nälkävuosi, ja nyt ovat myöskin anjovis ja brislinki peruuttaneet tulonsa. Otaksun herrojen Lorientissä ja Concarneaussa hykertävän käsiään tyytyväisyydestä, sillä tänä vuonna ei norjalaisia sardiineja ole oleva liikoja. Olemme hankkineet heille hyvitystä, Courbier, monien vuosien huolista ja siitä raivosta, jonka norjalaisten tuotteiden tunkeutuminen maailmanmarkkinoille oli synnyttänyt. Ja missä on syy? Tässä hirviössä. Se on meren herra ja valtias. Sitä sanotaan ruumisarkuksi. Varsin hyvä. Se on Norjan kalastuksen ruumisarkku. Sanokaahan, Jean Baptiste, muistatteko tohtori Hjortin Bergenistä? Hän on hyvin etevä mies. Hän tietää yhtä ja toista ja on selvillä semmoisestakin, jota ei tiedäkään. Tapasin hänet Monacon ruhtinaan huvilaivassa. Hän sanoi minulle: Olemme päässeet niin pitkälle, että erinäisistä ilmastosuhteista voimme etukäteen nähdä, tuleeko hyvä tai huono kalavuosi. Professori Helland Hansenin kaaviomaiset taulut ilmaisevat meille kalastustoiveet hämmästyttävän selvästi ja yhtä varmasti kuin ilmapuntari. Voin siis ennakolta sanoa, että tänä vuonna tulee erinomainen kalansaalis. En voi erehtyä. Laskelmamme ovat yleensä osottautuneet niin varmoiksi, että ne otetaan huomioon Bergenin pörssissä. — Sittemmin nähtiin, että Bergenin herrat olivat oikeassa. Mutta he olivat unohtaneet laskuistaan erään seikan."
"Minkä niin?" Courbier kysyi hajamielisesti, tuijottaen maalle päin, missä Vidingsön majakka halkaisi pimeyttä.
"Inhimillisen neron", Nozier vastasi ylpeänä. "Sen voiman, joka on tehnyt meidät meren herroiksi."
Courbier teki kädellään hermostuneen eleen.