"Kuulen, että olet antanut käskyn panna koneen käymään. Väkesi kyllä hoitaa sen asian. Ja nyt he lappavat sisään nuotanköysiä. Onneksi eivät kaikki ole yhtä humalassa kuin sinä. Mutta nyt on sinun laitettava, että saamme hyvän vauhdin. Panehan pohjakoneen kosketin paikoilleen."
Portugalilainen astui taustassa olevan suuren koneiston luo ja tarttui erääseen vipuun.
"Kirous ja kuolema!" Nozier kiljui raivoissaan. "Piruko sinua riivaa? Onko viina aivan tärvellyt aivosi? Voisi luulla sinun olevan lyseolaisen, joka on ensimäistä kertaa ollut hutikassa eikä vanhan kokeneen ja parkitun juoppolallin. Etkö näe, kuinka hullusti teet? No, tuhat tulimmaista! Oikealle! No, nyt…"
Kuului synkän suriseva ääni aivankuin jättiläiskelloa olisi vedetty käyntiin. Ja yhtäkkiä rupesi lattia loistamaan samalla opalinvärisellä kiillolla, joka muutenkin täytti huoneen. Nyt voi helposti nähdä, että lattia oli paksusta lasimaisesta aineesta. Mutta omituisinta olivat ne kaksi suurta kuulaa, jotka vähitellen tulivat näkyviin vedessä Nozier'n jalkojen alta. Niitten näkeminen tuntui hetkeksi entistä enemmän hämmentävän humalaista, joka yhä seisoi koneistoon nojaten.
Noista kuulista hohti ihmeellinen, maitomainen loisto. Ne olivat vähintäin viisitoista jalkaa läpimitaten ja olivat nyt pari metriä vedenpinnan alapuolella. Niistä vesipisaroista päättäen, jotka voi nähdä kuulien takana, laiva kulki jo nyt hyvää vauhtia.
"Nyt voimme vääntää valoa", de Nozier sanoi… "No, hitto vie, oletko senkin unohtanut? Luulisi sinun juoneen pulituuria eikä portviiniä."
Juopuneen iso käsi haparoi etäisimpiä koskettimia, kunnes belgialaisen häijy, mutta hyväksyvä mörinä ilmaisi hänelle, että hän nyt oli oikeassa.
Valkea valo täytti yhtäkkiä huoneen. Se tuli noista molemmista kuulista, jotka levittivät ihmeellistä, himmeää valosumua. Kuulien välissä liikkui pieni kohiseva laine ja ympärillä oleva vesi sai syvän, salaperäisen loisteen.
Paroni de Nozier istahti pienelle tuolille ja katseli syvyyteen tyytyväisesti hymyillen. Hän oli kuin taikuri, joka oli loihtimassa esiin meren kätkettyjä piilottelevia henkiä. Monokkeli silmäkulmassa hän istui puhellen itsekseen kuin mies, joka on tottunut olemaan yksin ja joka haluaa kuulla omaa ääntänsä.
"Oikein hyvä!" hän virkkoi lyhyeen, käheästi naurahtaen. "Tässä on vuosisadan suuri arvoitus salattuna. Me olemme sen keksineet, Ribeira. Katso, kuinka ne loistavat tuolla alhaalla! Siinä on kaksi silmää, jotka voivat nähdä. Ne ovat 'meren silmät'! Ota huomioon tuo himmeä porsliiniloisto. Eivätkö olekin kuin luolakalan silmät? Ja eikö olekin niillä sama lempeä petoeläimen kiilto, joka on kalkkarokäärmeen silmissä… Sinä olet oppimaton mies, Ribeira. Ei ole mitään iloa keskustelusta sinun kanssasi. Olet rohkea, tunnoton ja verenhimoinen. Mutta tiede on sinulle hämärä asia. Sielusi on vanhentunut, Ribeira. Muistutat Rubensia. Ylensyömisesi ja juopottelusi ovat suunnattomat ja taitamattomuutesi on eittämätön totuus. Muuten heittäytyisit polvillesi minun jalkoihini ja kumartaisit minua — neroa. Mutta järkesi, ystäväni, ei riitä siihen… Sanohan, etkö lapsuudessasi ole kuullut puhuttavan Hammelin rotanpyytäjästä?… Vai et… Vai niin, et ole koskaan kuullut tuosta merkillisestä miehestä, joka käsitteli huiluaan niin, että kaikki rotat tulivat hänen perästään. Ne juoksivat kilvan hänen kintereillään — huumautuneina — haltioissaan… Ne eivät muistaneet syödä, kun kuulivat hänen ihmeellisen soittimensa säveleitä — ne unohtivat leikkinsä ruokakauppiaan jauhomakasiinissa — ne kulkivat vain tuon kalpean miehen perästä jäykin katsein ja hörössä korvin… Minä olen hänen sukuansa, Ribeira. Huilusta ei minulla ole hyötyä. Mutta minun silmäni houkuttelevat — kalpeat, imevät silmäni, jolla on meren oman sielun loisto. Etkö ole kuullut, että Coimbran kalastajat ripottelevat vanhaa porsliinia meren pohjalle houkutellakseen kaloja verkkoihinsa? Mutta minun silmäni tuolla alhaalla sitovat kalan sielun. Ne tekevät sen päästä pyörälle. Ne houkuttelevat luokseen kalaparven niinkuin tuo tarinan mies Belsebubin armosta houkutteli rottia ja lapsia Hammelin kaduilla. Katso, katso…"