Vihdoin hän eräästä salaisesta pikku osastosta löysi mitä oli etsinyt. Se oli sininen kirjekuori, jonka sisässä oli joitakuita vanhoja kirjeitä.
Aavistus sanoi hänelle heti, että tässä piili salaisuus.
Ensimäinen kirje, jonka hän luki, oli päivätty Kööpenhaminassa maaliskuun 20 p:nä 1890.
Hän luki ensimäisen sivun, silmäsi sitten allekirjoitusta, ja samassa hänelle selvisi, mikä peloittava kirje hänellä oli kädessään.
Hän sotki eri paperit sekaisin niin, että saattoi solahuttaa sinisen kirjekuoren taskuunsa.
Muut olivat niin innokkaasti kirjoittamassa löydettyjen esineiden luetteloa, etteivät huomanneet mitään.
Krag tiesi kyllä tekevänsä itsensä syypääksi laittomuuteen, joka tavallisissa oloissa olisi mitä paheksuttavin.
Mutta hän oli nähnyt kirjeen, eikä mikään mahti maailmassa voinut pidättää häntä pistämästä sitä omaan taskuunsa.
Kello läheni sillävälin kolmatta, ja virkaatekevä tuomari sai vihdoin työnsä valmiiksi.
Asbjörn Krag lähti huoneesta luvaten palata tunnin kuluessa.