Ihmisiä seisoi yhä ulkopuolella. He olivat nyt koko päivän kulkeneet joutilaina. Kaikki työt oli laiminlyöty, niin voimakkaasti oli tapaus temmannut mielet mukaansa.
Asbjörn Krag meni nopeasti joukon ohi. Kaikkien katseet kääntyivät häneen. Hän kuuli jonkun sanovan:
— Olipa sillä kamalat kasvot.
Oliko hän todellakin niin kauhistuneen näköinen? Eikö hänkään voinut salata liikutustaan? Hän, jolla muulloin oli kasvot kuin kivestä.
Hän suuntasi kulkunsa ratsumestarin talolle.
Hänen ystävänsä istui kirjoittamassa.
— Mitä sinä kirjoitat? kysyi Krag.
Ratsumestari näytti hänelle käsikirjoitustaan. Se oli paksu pinkka, jonka päällyslehdelle oli kirjoitettu: "Muistelmia matkoiltani."
Salapoliisi katseli häntä ihmeissään.
— Saatatko sinä todellakin puuhata tuollaista nyt? kysyi hän.