Ratsumestari hymyili surunvoittoisesti.
— Mitäpä muuta tekisin? Aivoni ovat hajalla, niitä särkee, kun ajattelen kaikkia näitä asioita. Minun täytyy levätä joku tunti. Täytyy puuhata jotakin muuta. Minä odotan kauhulla yötä.
Asbjörn Krag nyökkäsi. Hän tunsi tuon tilan.
— Miten on sinun laitasi? kysyi Rye. — Et näytä sinäkään kovin virkulta.
— Minä tarvitsen kolmea asiaa, vastasi Asbjörn Krag.
— Anna kuulua.
— Tarvitsen huoneen itselleni, laatikollisen savukkeita ja kupin väkevää kahvia.
— Hiukan levähtää siis. Se ei ole ihme.
— Minä en aio levätä, vastasi salapoliisi. — Tahdon ajatella.
Hän muutti äkkiä käytöstapaa, meni Ryen luo, taputti häntä olalle ja sanoi ääneen ja selvästi: