— Kaikki on pelastettu, ystävä hyvä. Minulla on paperit.
Ratsumestari nousi hitaasti seisoalle.
— Minä en ymmärrä… Paperit…
— Niin, kirjeet, kirjeet, jotka ovat sinisessä kuoressa…
— Kirjeet… En vieläkään ymmärrä…
Salapoliisin kasvot ilmaisivat sekä maltittomuutta että pettymystä.
— Hyvä, sanoi hän, — ei puhuta siitä sitten enempää. Toimita minulle kahvi, huone ja tupakat.
Ratsumestari soitti kelloa.
KAHDESKYMMENES LUKU.
Salaperäinen olento.