— Tänne on joku yrittänyt tunkeutua sisään, sanoi ratsumestari. —
Meidän täytyy saartaa talo. Käskekää väki koolle.
Pehtori juoksi ulos. Ja heti kaikuivat hänen äänekkäät huutonsa pitkin taloa.
Ratsumestari heitti kiireesti metsästystakin yllensä. Astuttuaan eteiseen hän huomasi, että Asbjörn Krag oli jättänyt sinne salalyhtynsä. Sen hän otti mukaansa.
Pihalla näkyi tulia liikkuvan edestakaisin. Väki oli kokoontunut sinne lyhtyineen. Tänään oli vuodenaikaan katsoen harvinaisen pimeä ilta.
Kauhistus oli joukossa yleinen. Murha oli synnyttänyt kammonsekaisen mielialan kaikissa, ja saatuaan näin iltamyöhällä kuulla puhuttavan pirstotusta ikkunasta ja revolverinlaukauksesta he luulivat, että oli tapahtunut uusi murha. Lisäksi tuli, että omakin väki katsoi ratsumestaria epäluuloisin silmin. Hänen suljettu luonteensa esti häntä saamasta missään osakseen myötätuntoisuutta.
Pimeästä kuului kysymyksiä ja vastauksia:
— Kuka ampui?
— Ketä hän ampui?
— Ei tiedetä. Hän ampui ikkunan läpi.
Sekä pehtori että väki luuli ratsumestarin särkeneen ikkunan revolverinluodilla.