Asbjörn Krag osoitti rikkinäistä ikkunaa.
— Niin kauan kuin tuo veitikka kiertelee näitä nurkkia, ei meillä ole hätää ulospääsystä, sanoi hän hymyillen.
— Sinä panet minut kidutuspenkille. Minusta tuntuu, että sinä ihan huviksesi kiusaat minua.
— En suinkaan. Saanko pyytää sinulta sikaria.
Ratsumestari pani esille laatikon. Asbjörn Krag otti sikarin ja sytytti. Rye vääntelehti maltittomuudesta.
— Tiedätkö nyt kuka murhaaja on? kysyi hän.
— Tiedän.
— Ja hän on edelleenkin vapaalla jalalla?
— On, käy sanominen.
Ratsumestari katsoi häneen.