— Ette, vastasi apulainen, mutta minä tiedän sen.
KAHDESKYMMENESKAHDEKSAS LUKU.
Kohtalo kostaa.
Tallista kuului hirnuntaa ja kavionkapsetta. Pehtori ja rengit taluttivat "Eevan" ulos. Hevonen seurasi tyynesti ja sävyisästi, mutta oli hermostunut.
Ratsumestari huusi sille rauhoittavasti, ja "Eeva" höristi korviaan kuullessaan herransa äänen.
— Pankaa sille satula, sanoi Rye.
Tallipoika tuli perässä kantaen satulaa ja aikoi juuri heittää sen hevosen selkään, kun Krag pidätti hänet huutamalla:
— Ei, anna olla!
— Aiotko ratsastaa satulattomalla hevosella? kysyi ratsumestari ällistyneenä.
Salapoliisi ei vastannut kysymykseen, vaan sanoi ainoastaan: