— Tee kuten käsken!
Poika laski satulan maahan.
Hevonen nosti äkkiä päänsä ja tuijotti pelästyneenä Asbjörn Kragiin, joka seisoi parinkymmenen askelen päässä.
— Päästäkää hevonen! huusi salapoliisi.
Se sanottiin niin käskevällä äänellä, että pehtori ehdottomasti laski irti "Eevan", joka ensin nousi takajaloilleen ja alkoi sitten tömistellä etujaloillaan.
Silloin Asbjörn Krag sanoi yhtäkkiä nuorelle poliisiapulaiselle:
— Nyt alamme!
Apulainen heitti salkkunsa maahan ja juoksi hevosen luo, löi sitä kämmenellä kylkeen ja sanoi:
— Avant, "Eeva"! Avant! [Eteenpäin!]
Samassa hevonen karkasi Asbjörn Kragia kohden, nousi takajaloilleen ja olisi iskenyt hänet kavioillaan maahan, ellei Krag olisi päättäväisesti sivaltanut sitä raipalla suoraan vasten turpaa. Isku oli niin raju, että hevonen kivusta hirnahtaen peräytyi. Se jäi seisomaan ja tuijotti Kragiin väristen ja sieraimet levällään.