— Tulenko ehkä sopimattomaan aikaan? kysyin sitten ja odotin tavanmukaista vastausta: "Ette suinkaan." Sillä tavallisesti en koskaan tullut sopimattomaan aikaan, istuipa eversti sitten työpöytänsä ääressä tai puuhaili talon asioissa tahi oli kutsunut luokseen pienen, hauskan peliseuransa.
Mutta minä sain odottamattoman vastauksen:
— Eversti ei ota vastaan tänään.
— Niinkö — miksi ei?
— Minun käskettiin tuoda terveiset ja sanoa, ettei hän voi hyvin. Hän on sairaana. Niin minun käskettiin sanoa, sillä hän itse näki ikkunasta teidän tulonne.
Vai niin, ajattelin minä, tuo on joku ukon päähänpisto. Sille ei voi mitään.
— Tahdotteko sitten ilmoittaa neidille tulostani?
— Neitikään ei voi ottaa vastaan.
Minä hämmästyin tästä vastauksesta niin, että pudotin suitset kädestäni. Ensimäinen ajatukseni oli, että kenties Dagnykin on vilustunut tässä koleassa kevätilmassa.
— Onko hän makuulla? kysyin.