Krag ymmärsi, että Dagny tiesi jotakin. Ja hän saattoi nähdä tytön vapisevista, hermostuneista sormista, että hän oli väkevän mielenliikutuksen vallassa.

Oliko siihen syynä isän sairaus vai sekö, että hän tiesi jotakin?

KAHDEKSAS LUKU.

Jälki.

Dagny neiti ei vastannut, astui vain salapoliisin edellä taloon. Tuomari jäi pihalle. Ajatukset täyttivät nuoren miehen mielen. Hän tunsi, että asia alkoi luistaa hänen käsistään ja että oli olemassa useita seikkoja, joita hän ei käsittänyt.

Dagny neiti pysähtyi erään suljetun oven eteen.

— Tahdotteko nähdä häntä? kysyi hän.

Asbjörn Krag pudisti päätänsä.

— En nyt, sanoi hän. — Antaa sairaan olla rauhassa. Tärkeämpää on, että saan puhua teidän kanssanne, neiti.

He istuutuivat suureen arkihuoneeseen.