Sillä hän oli tuskin sanonut nimensä, ennenkuin molemmat herrat tekivät täyskäännöksen ja riensivät tulista kyytiä puhelinasemalle päin. Tilanne oli tuokiossa muuttunut. Oli tarvis täydentää aikaisemmin lähetetyt kertomukset uutisella, että Asbjörn Krag, tuo ihmeellinen yksityissalapoliisi, ohjasi koko asiaa. Krag hymyili. Hän tiesi mistä oli kysymys, mutta hän ei ollut tahtonut salata itseään. Tuomari katsoi kelloaan. Se oli kohta kymmenen.
Kaikki tähystivät tielle päin nähdäkseen, saapuisiko päätodistaja viime tingassa.
KOLMASTOISTA LUKU.
Kuulustelu.
Mutta kellon lyödessä kymmenen ei kukaan ollut vielä nähnyt asianajajaa. Sanomalehtimiehet sitävastoin tulivat juoksujalkaa takaisin ja tahtoivat nyt väkisinkin haastatella Asbjörn Kragia asian johdosta.
Hän selitti heille mielipiteensä muutamin sanoin.
— Asia näyttää minusta sangen hämärältä, sanoi hän, eikä kuulustelu enemmän kuin eri tahoilla tehdyt tutkimuksetkaan ole tuonut mitään valoa pimeyteen.
Se vain tiedetään, että vanhalla eversti Holgerilla on vihamies, joka on yrittänyt ottaa hänet hengiltä.
Isku, joka on kaatanut hänet, on sattunut rajulla voimalla — niin ankarasti, että ehdottomasti on kysymyksessä murhayritys.
Tätä nykyä lienee everstin tila, lääkärien lausunnon mukaan, kuitenkin vaaraton, mutta voi kulua monta päivää, ennenkuin hän tulee tajuunsa. Sitä ennen on syyllisellä aikaa paeta, ja siksi on nyt pakko koettaa saada pahantekijä kiinni, niin hyvin kuin se everstin avutta käy päinsä.