»Kuolema se on meidän kaikkien osa, niin rikkaan kuin köyhänkin», sanoi
Latun emäntä.
»Onnen osa se oli Nikkilälle», sanoi Nikkilän emäntä tyytyväisellä muodolla.
»Onnen osa kerrassaan», vakuutti Latun emäntä.
»Maalliseen elämään nähden se oli onnen osa epäilemätön», lausui Viion leski huoaten. »Mutta tämän elämän takana on iankaikkisuus…»
»Joka on itsekullekin Jumalan armopöydällä», huomautti Latun emäntä terävästi.
Tuli samassa Vimpari, joka oli toverikseen hakenut naapurin miehiä
Korhosen.
»Äkkilähtö tuli Nikkilä paralle, jotta ei saanut pappiakaan puhutella», tuumi säälien Vimpari.
»No siitä ei vahinkoa», sanoi Korhonen, joka oli muutaman uskonlahkon etevimpiä. »Ei se kuitenkaan pappi olisi voinut häntä taivaaseen johtaa. Ei sinne mennä vain niin, että pappi tulee ja viskaa.»
»Eipä, ei. Ei pappi eikä sakramentit auta», selitti Vimpari, »vaan pitää olla usko».
»Sitä puuttui Nikkilältä.»