»Niin, miten se on? Elsa on arvellut, että jos ei hän tulisi…», koetti Viion leski ruveta kierrellen ja soveliaasti selittelemään, kun huomasi, että Elsa ei itse uskalla sanoa.
»Että Elsa ei tulisi? Oletko edes tuumaillutkaan olla poissa?»
»Niin minä olen…»
»Elsa!» ja Liisa löi nyrkkiä tuoliin ja sanoi sitten:
»Ja nyt se on päätetty, että sinä tulet!»
Viion leski ei saanut selvää, oliko Liisa vihassa vai muuten tosissa. Mutta hän itse karehtui vähän ja aikoi Liisalle, kun alkaa hänelle äystää, sanoa sellaiset sanat, että Liisa luopuu komentelemasta. Mitä hänellä on täällä komentamista!
»No entä te?» kysyi Liisa Viion leskeltä.
»En minä tule», sanoi Viion leski terävästi ja yritti sanomaan, ettei
Elsankaan ole pakko mennä.
»Minä muistelen, että teillä oli komea puku, kun olitte Elsan rippikirkossa. Jos se ei ollut omanne, niin kyllä minä hankin teille?»
»Omani se oli.»