»Mistä niin päätätte?»
»Kun ette tullutkaan enää.»
»Minulla ei ollut aikaa.»
»Toverinne sanoi, ettette ollut halunnut.»
Elsa säpsähti, hän nyt vasta huomasi, että hän oli valehdellut ja Jori sai hänet valheesta kiinni! Jori saattoi luulla hänen valehdelleen senkin, ettei hän nyt mäestä tullut. Jos olisi ollut yksin, niin olisi itkenyt!
»Ette suinkaan kotoanne tule täältä päin?» kysyi Jori.
»Kotoa minä tulen, vaan olen vain kävelemässä.»
»Suvaitsetteko minua seuraksenne?»
Elsasta oli tämä niin outoa, että hän ei tiennyt oikein mitä vastata ja tuntui niin hankalalta ja vähän peloittavaltakin.
»Jos haluatte», sanoi hän tietämättä mitä sanoi, sillä hän jo ajatteli, että Jorikin ehkä tahtoo häntä ajelemaan, ja sydän löi kiivaasti. Miten hän viitsisi istua Jorin viereen…