Mari ei kysynytkään Elsalta mitä hän itki, vaan jäi itse vielä itkemään Elsan lähtiessä, mikä Elsaa ihmetytti, mutta oli kuitenkin lohdutukseksi.
»Sinä olet sairas», sanoi äiti Elsalle huolestuneena.
»En ole.»
»Vaan sinä näytät niin kovin heikolta, kyllä sinä olet kipeä.»
»En minä ole, äiti kulta, kipeä mitenkään.»
»Sinä olet sitten rasittanut työllä liiaksi itseäsi. Heitä ainakin vähemmäksi kotityöt ja kule sen sijaan kävelemässä, ja jos ei aina kävellä haluta, niin mene johonkin kylään, on sekin virkistykseksi.»
Kävelemässä! Ja kylässä! Voi äiti rukka, jos tietäisit, mitä kylissä minusta ajatellaan: että minä olen herrain kanssa! Parempi on että et tiedä!
Vaan tuntui kovaonniselle, ettei voinut kenellekään puhella tuskaansa.
Voi jos olisikin voinut äidille kertoa, kertoa kaikki alusta alkaen.
Vaan miten voisi kertoa kaikki! Ei, ei ollut ketään, jolle hän olisi
voinut kertoa, ei ketään…
Ajatelkoot ihmiset mitä tahansa. Vaan hän ei ole huono ihminen. Luulkoot, että Jori on herra, vaan hän ei ole herra. Hän sanoo Jorille, kuinka ilkeitä ihmiset ovat!
Me rakastamme Jorin kanssa vain toisiamme, emmekä muita… Aappokin valehteli, ettei Jori pidä minusta. Jori rakastaa, rakastaa, rakastaa!