»On vähän!…»
Siihen heidän puheensa taas katkesi. Vaan Elsasta tuntui hyvälle näin.
Hänestä oli niin turvallista ja lumipyrykin tuntui vain hauskalle.
»No mitä sinä olet sillä aikaa tuuminut?» kysyi Jori, kun he kääntyivät toiselle kadulle ja tulivat suojan puolelle.
»Minä olen ajatellut että meillä olisi pieni mökki, jossa olisi kaksi kamaria.»
»Miksi kaksi?»
»Sinulle ja minulle.»
»Vaan minkätähden kaksi? Minä ajattelin, että pyhänä lähtisimme ajelemaan yhdessä: lähdemmekö kahdessa reessä?»
»Ei tietystikään.»
»No niin no?»
»No mitäs kun reki!»