»No minkä vuoksi kahta kamariakaan?»
»Vaan, rakas Jori, en minä sitä nyt tiedä minkätähden, vaan minä niin ajattelen, ja anna nyt olla, kaksi kamaria.»
»No olkoon sitten!» myönsi Jori nauraen.
»Se mökki olisi kaukana, hyvin kaukana metsässä, jossa olisi korkeat puut. Siinä mökin luona olisi leveälehväinen kuusi. Mökin edessä lampi ja lammen rannoilla suuret tuuheat koivut. Lammessa uisi vesilintuja, oravalla olisi pesänsä siinä kuusessa ja pienillä linnuilla pesänsä koivuissa. Arki-iltoina kun olisimme työn heittäneet, niin menisimme lammelle soutelemaan.»
»Mitä työtä me tekisimme?»
»Sinä hakkaisit kiveä…»
»Minä olisin siis kiviporari, niinkö?» kysyi Jori nauraen.
»Niin — sinä naurat!»
»No niin. Entäs sitten?»
»En minä viitsi, kun sinä naurat!»