Wille nosti päätään ja katsoi rehelliisillä silmillään sälliä niin nuhtelevaisesti, että sällin täytyi paina silmänsä alas.
"Te sanoitte silloin", vastasi hän, "ei kukan näe sinua, ota pala leipää! minä seisoin kaapin edessä — ei yhtäkään ihmistä ollut huoneessa; — mutta — yksi näki minut kuitenkin — ja se oli Jumala! Minä katselin kaappia, mutta en voinut kajota avaimeen; oli kun jokuun olisi pitänyt käsiäni kiini; se oli omatunto. Äitini sanoi aina, jos et koskaan tukahuta omaa tuntoasi, niin se saapi semmoisen voiman, että voisit luulla jonkuun väkevän käden estävän sinua tekemästä väärin. — Minä muistin kohta äitiäni ja sitä voimallista omaa tuntoa, kuin huomaitsin en voivani kajota avainta."
Sälli ei virkkanut mitään, teki vaan työtään silmät alaspäin; hän tunsi tuomionsa lanketetuksi ja häpesi lapsen edessä. Vaara oli tällä kerran ohitse, sillä sälli ei enään rohjenut asiasta virkkaa sanaakaan.
Kotia tultuaan lähetti mestari Willen viemään parin silmäkenkiä eräälle rouvalle, joka asui kaupungissa. Tavallisuuden jälkeen kiirehti poika ja ennätti välleen taloon, mihin kenkät oli jätettävät, sillä hän oli murheissaan, eikä tällä kertaa huolinut kirjakaupoista.
Hän astui rappusista ylös ja tuli erääsen huoneesen, jossa vanhanlainen herra istui kirjoituspöydänsä ääressä. Herra käänsiikse ja sanoi ystävällisesti; pane, poikani, kengät tuohon tuolille, vaimoni ei ole kodissa; tule jälleen moniain päiväin perästä, niin saat tietää onko kenkät mukavat. Tässä on kaksi rossaa vaivastasi.
Wille otti rahan, hän punehtui ja katseli rahaa kädessään.
"No?" kysyi herra kummastellen; "etkö ole tyytyväinen, luulitko saavasi enemmän?"
"Ei! Ei!" kiirehti poika vastaamaan; "mutta — minä — minä pitäisin mielelläni rahat itselläni."
"Saat pitääkin, sinun omaksesihan minä ne annoinki," sanoi herra.
"Mutta en saa, mestari ottaa kaikki pois, mitä minulle annetaan," vastasi Wille ja lisäsi rukoillen: "Ottakaat rahanne takaisin; sitte käypi minun valehtelematta sanoa mestarillen, etten ole mitään saanut; huomena lähetän pienen tytön tänne, antakaat sille."