"Isäni ja äitini!" vastasi poika.
"Isäsi ja äitisi?" sanoi vieras vesi silmissä ja lisäsi: "Poika-parka, minkä rakkauden aarteen ovat tuohon sinulta haudaneet; — kuka nyt pitää huolen sinusta?"
"Huoltajani!" vastasi poika.
"Se on hyvä lapseni; Jumala on niinmuodoin antanut sinulle johdattajan.
Pyydä aina noudattaa hänen mieltään ja ole kuuliainen sekä ahkera!"
"Niin, hyvä herra, mielin ollakin!"
"Sitte iloitseevat sinusta vanhempasikin taivaassa, sieltä nähdessään olevasi hyvä lapsi."
"Jaa, tiedän sen!" sanoi Wille. "Äitilleni lupasinki ennen kuolemataan aina olla hyvä!"
Vieras herra katsoi liikutuksella pojan silmiin, joiden kirkkaus osoitti hänen puhuvan täyttä totta, ja laski siunaten kätensä lapsen pään päälle ja sanoi:
"Mihin uskollisuus juurtuu, siihen kasvaa Jumalan siunauksesta hedelmä-puu!"
Iloisella hämmästyksellä silmäili poika vierasta; äiti oli usein pannut siunavan kädensä hänen kähära-tukkaisen päänsä päälle; se oli hänestä niin hyvää taas tuntea käden siinä; mutta sanoja ei ymmärtänyt.