Kauhistuksella näki Wille likasen veden juoksevan niiden koreiden kengäin päälitse, joista hänen kotiin piti tuoman kokonaisen thalerin, hätäisesti pisti hän kätensä ojaan ja otti kengät sieltä, mutta myöhään; ne olivat jo pilaantuneet. Wille ratkesi itkuun.
Toisella puolen katua olevan huoneen avonaisessa ikkunassa seisoi eräs herra; hän kumarsiikse ulos karistamaan tuhkaa sikaristaan, hoksasi itkevän pojan ja kysyi häneltä ystävällisesti: "mintähden itket?" — Wille näytti kengät, ja herra ymmärsi, enempää kysymättä, koko asian.
"Mikä hinta oli kengillä?" kysyi hän säälien poikaa.
"Mestari käski niistä vaatimaan kokonaisen thalerin", vastasi poika, pyyhkien nuttunsa liepeellä kenkiä.
Ikkunasta putosi thalerin kappale. — "Lahjoitan tuon sinulle," sanoi herra, "ja tässä on vielä pieni kirkas hopia raha peljästyksestäsi."
Pieni raha myös putosi kadulle; herra katosi ikkunasta, ennenkuin Wille kerkisi häntä kiittää. Kohta jälkeen näyttiikse samasta ikkunasta pieni tyttö, noin kuuden eli seitsemän vuoden vanha; käsivarrella oli nukki, melkein niin kookas kuin kantajakin; lapsi katsoi ikkunasta poikaa ja juoksi taas tiehensä.
Wille odotti vielä moniaita silmänräpäyksiä; hän toivoi saavansa nähdä sitä hyvää herraa, mutta tämä ei enään tullutkaan ikkunaan ja pieni ystävämme täytyi kääntyä kotiin.
Tullessaan työhuoneesen ärjäsi mestari: "minkäs näkönen olet, lurjus? Kasvosi ovat ryvettyneet kuin katu; olet kuin noen-nuohoja!" Näin sanoen otti hän pojan käsivarresta kiini ja vei hänet vaimonsa peilin eteen, joka riipui seinällä, ja tökkäsi Willen kasvot lasia vastaan.
Poika raukka oli pyyhkinyt kyyneleitä käsillään, joilla oli ottanut kengät likasesta purosta ja kasvonsa olivat oikeen kirjavat. Nähtyään peilistä minkä näkönen oli, unhotti hän kovan vastaan oton, ja rupesi ääneensä nauramaan omaa näköään. Nyt sai hän vasta oikeen tuntea mestarin kovaa kättä; hän sai selkänsä täyteen siitä että oli nauranut. — Ilo oli silmänräpäyksessä tiessään ja lapsi-parka seisoi vapisten kovan, äkäsen miehen edessä.
"Missä on rahat kengistä?" kiljasi mestari hänelle.