HANNA. Turvatoinna! niin olisinkin, mutta, täti, älkää nyt suotta käsiänne väsyttäkö vaatteitten huhtomisella, kyllä minä nämät yksinkin pesen.
TIINA. No, minä jätän net sinulle. Minulla onkin kotona vähän tehtävää. Täytyy laittaa pannu-kakku valmiiksi siksi, kuin Männistön Emäntä tulee; hän lähetti sanoman naapuri-torpparilla, että hän tänään tulee meille. Mitä asiaa hänellä nyt lienee? — (Hän menee).
Kolmas Kohtaus.
Hanna. Sitte Heikki.
HANNA. Miksi olenkin näin yksinäiseksi luotu? Miksi? Mitä, raukkanen, kyselenkään? Kuka voi luojan töitä tutkistella! (Hän jättää vaatteitten pesun ja lähenee lampea). Oi lampi välkkyvä, sinä metsän kaunis silmä! Sinäkin olet yksin täällä metsä-maassa, ja sinun pintasi on aina levollisena, tyynennä — niinpä on minunkin sydämmeni, vaan jos olisin kasvanut maailman tohinassa enkä, niinkuin lampi, täällä metsän suojassa yksin, niin kentiesi ei sydämmeni silloin olisi saanut sykkiä niin levollisesti kuin nyt. Silloin olisi se ehkä ollut kuin nuot suuret järvet, joidenka laineet välistä vaahto-päisinä, riuhuvina aaltoilevat. Täti on hyvä minulle, mutta sentäänkin kaipailen yhden-ikäistä ystävätä. Jospa Heikki, minun lapsuuteni leikki-kumppani, vielä olisi täällä, mutta — hän on meren aaltoja purjehtimassa; lieneekö enään elossakaan? Vaan mitä minä kumppanista huolin — pianpa päivät kuluvat, viikotkin vierivät, jos välistä on ikävä, niin laulan pois ikäväni. (Hän laulaa): [Lauletaan kuin: "Nyt kesän viime kukka".]
Kun kuljen yksistäni
Täss' lammen rannalla,
Niin täällä huvikseni
Mä tahdon laulella.
Kun metsä sitten kaikaa,
Ja vastaa ääneeni,
Niin luulen, että laulaa
Mull' siellä kumppani.
Kuu hongikossa tuolla
Puut kaikki humisee,
Ma luulen, että siellä
Ne mulle kuiskailee.
Näin haaveksien kuljen
Ja tydyn päivääni,
Ja Herran haltuun suljen
Mä aina onneni.
(Hän menee taas pyykkiä huhtomaan, ja Heikki nousee sammal-vuoteeltaan; puun oksa sattuu hänen hattuunsa, ja siitä vähäinen krapsahdus kuuluu. Hanna katsoo taaksensa). Mikä krapsahti? Kah! Outo — merimies.
HEIKKI (itseksensä). Ah! tuo ihana tyttö on siis Hanna! (Ääneensä).
Hyvää päivää, kaunis tyttöseni! Onko pyykin pesu kyllä hupaista työtä?
HANNA. Eipä erittäin ikävääkään. Mutta mistä kaukaa olet?