Maarian sydämessä syntyi päätös. Hän tahtoi tehdä Niinin niin onnelliseksi, kuin mahdollista olisi, hän tahtoi olla ase sen kädessä, joka ihmisten onnet jakaa. Hartaasti pyysi hän nyt isältänsä saada Niiniä luonansa pitää. Hemmi ja Aatu olivat luvanneet antaa Niinille oppia, isän lupa vaan vielä puuttui.
Provasti tuumaili. Häntä ei oikein miellyttänyt tuo asia; hän piti sitä vaan nuorten hullutuksena, mutta vihdoin, kuu Maaria puhui, miten oli havainnut Niinillä olevan erinomaisen taidon, sanoi hän: — No, jääköön sitte tänne teidän oppilaaksenne, jos hän kotonsa saa Syrjällä. Syrjän siisti ja taitava emäntä on hänelle paras kasvattaja. Täällä ei hänen sovi olla, sillä Maaria on usein poissa, ja vanha Leena on monesti pahalla tuulella eikä varmaankaan tuota vierasta tyttöä kärsisi, mutta Syrjällä Annin tykönä tottuu hän paremmin kaikenlaisiin töihin. Siellä taitaa hän olla Annin apuna ja tottuu itse ansaitsemaan leipänsä. Täällä saa hän käydä lukemassa, ja minä tahdon Syrjän isännälle hänestä myös vähäisen makson antaa.
Nyt oli Maaria iloinen. Hän läksi oitis Niinin kanssa Syrjälle, johon Hemmi heitä souti. Pian olivat vähäisen lahden yli soutaneet ja kun nyt Maaria oli puhunut asiansa Syrjällä, vastasi Vilho: — Tämän aivan halusta te'emme. Provasti on meistä paljon vaivaa nähnyt; olemme molemmat hänen rippi-lapsiansa olleet ja ilolla nyt tahdomme näyttää kiitollisuuttamme.
Vähäisen hyyryn provasti sai maksaa Niinin huoneesta, mutta muusta maksosta ei Vilho antanut puhuakkaan. Niini sai nyt pienen porstuanperäisen kamarin asuaksensa, jonka akkunoista näkyi pappila ja vähäinen K——veden lahti. Maaria saattoi Niinin tuohon kamariin sanoen: — Nyt, Niini, saat oppia ja taitoa niin paljon, kuin haluat, minä tiedän sinun sitä kaivanneen; ja kun sinulla vaan on aikaa, saat tulla pappilaan kanssani juttelemaan.
— Oi! tämmöistä onnea en ole taitanut uneksiakkaan, — lausui Niini. — Sitte kun äitini mullalla peitettiin, ei ole minulla iloista päivää ollut ennenkuin tänään, koska teidän näin. Oi! nähneekö äitini nyt, miten köyhä Niininsä on onnellinen? Jumala siunatkoon teitä! Te olette minun onneni enkeli.
— Ole vaiti, — vastasi Maaria, — ja jää hyvästi, sillä nyt minun on pois lähteminen.
Niini saatti Maariaa rantaan, josta hän sitte palasi takaisin pieneen kamariinsa. Siellä tapasi hän Annin, joka lausui: — Niini jää nyt hyvällä onnella uuteen kotiinsa. — Anni meni taas ulos, jättäen Niinin yksin. Niini läheni akkunaa ja katseli venettä, jossa Hemmi ja Maaria soutelivat, kunnes se oli joutunut pappilan rantaan. Nyt istui hän kamarissa olevan vuoteensa äärelle, ja harras kiitos nousi hänen sydämestänsä Luojalle, joka hänen askeleensa tänne oli johdattanut. Hän otti vielä pienen raamattunsa ja luki siitä vähäisen. Sitte meni hän levolle: hän oli väsynyt sekä matkastansa että mielen-liikutuksista; ja seuraavana päivänä alkoi hänen koulun-käyntinsä.
8. Kihlaus.
Vuodet vyörivät edellensä ilman mitään erinomaista tapausta; Maaria vaan aina välimiten oli jonkun viikon Tuomelassa, jossa hän aina enemmän ja enemmän oppi tuntemaan sitä jaloa miestä, jonka kuvaa hän tallensi sydämessänsä, ja Niini oli ahkerasti lukenut ja usiasti ollut pappilassa Maarian seurassa; Anttia oli hän myös paljon työllänsä auttanut.
Nyt oli kolme vuotta kulunut siitä, kun Niini tuli Syrjälle. Hän oli erinomaisella tarkkuudella ja ymmärryksellä oppia vastaan ottanut, jonka tähden Aatu ja Hemmikin ilolla hauelle jakoivat tietoansa.