— Mutta nyt on jo ilta kulunut, — sanoi Matti, — lähtekäämme iltaselle. — Ruualta päästyä luki Matti vähäisen raamatusta, ja sitte läksivät levolle.
Aamulla oli aurinko jo korkialla taivahalla, kun Anni heräsi. Kiiruusti puki hän päällensä mustat vaatteensa ja läksi isänsä ja äitinsä kanssa pappilaan.
Pappilassa olivat jo rippi-lapset ko'ossa Annin sinne joutuessa. Samassa tuli myös provasti ja hänen kuudentoista-vuotinen tyttärensä Maaria, joka myös kuului rippi-lapsiin. Kaikki silmät kääntyivät heidän puoleensa. Ja tosiaan olikin se kaunis näkö, ikään kuin talvi ja kevät, kuu tuo kukoistava kuudentoista-vuotinen tyttö käveli vanhan valkia-päisen isänsä rinnalla. Maaria oli hoikka kuin järven sarpa, hänen silmänsä olivat sinisemmät kesätaivasta, ja hänen hohtavat poskensa olivat kauniimmat sitä ruusu-kiehkuraa, joka oli sidottuna hänen mustiin hiuksiinsa.
Nyt läksi rakastettu opettaja laumansa kanssa kirkkoon, ja koska hän siellä luki esi-puheeksensa valitut sanat; "Täst'edes en minä kauan puhu teidän kanssanne" (Joh. I l-30), silloin kaikki lapset itkivät. He tunsivat, että kohta olisivat eroitettuna paimenestansa, ja että lauma sinne tänne hajoisi. Kallis rippikoulu-aika oli ohitse.
Kirkosta tultua meni kukin eri haarallensa, vaan Maarialla ja Annilla oli sama tie. Vieläpä yksi oli, joka vaan jäljissä seurasi heitä muutaman askeleen päässä, siksi kun tulivat pappilaan, jolloin Maaria erkani Annista ja meni kotia. Silloin läheni jäljessä-käviä, joka oli yhdeksäntoista-vuotinen rehellisen- ja siistin-näköinen nuorukainen ja Syrjän talon ainoa poika, nimeltä Vilho.
Anni katsoi taaksensa ja sanoi: — Kah, Vilho.
— Niin olen, — vastasi Vilho, — ja tulen isäni ja äitini puolesta käskemään teitä kaikkia meille päivälliselle.
Anni kiitti, ja nyt menivät yhdessä rantaan, jossa Annin vanhemmat jo olivat odottamassa. Sitte läksivät he kaikki Syrjän taloon. Siellä oli iso vieras-tupa koristettu seinän rakoihin pistetyillä tuomen ja pihlajan oksilla, ja laattialla oli vasta riivittyjä katajia. Tuvan perässä oli pitkä valkiaksi pesty pöytä, jossa kukkuralliset ruoka-astiat höyryivät, ja seinässä naskui komia kello. Tuvan oven viereen seisahtuivat nyt vieraat torpasta, mutta Syrjän emäntä ne vähitellen veti kädestä tuvan perälle, johonka heidän hetkeksi jätämme ja saatamme lukiamme Maarian kotoa katselemaan.
3. Pappila.
Hämeen maassa ovat kartanot usiasti raketut järvien rannoille, ja se onkin luonnollista, koska tämä osa Suomea juuri on "maa tuhatjärvinen". K——n pitäjän pappila on myös rakettu lähelle K——veden rantaa. Pappilan asunto-huonetten akkunoista on näkö-ala erittäin kaunis, sillä suuren puutarhan vanhojen puitten välistä näkyy sieltä ja täältä K——veden lahtia. Asunto-rivin toisella puolella on piha, ja siitä on vaan muutama askele maantielle, joka kulkee vähäisen koivu-metsän läpitse. Tämmöisessä kauniissa seudussa oli meidän kaunotar kasvanut niin vapaana kuin kukat koivujen juurella tuolla metsässä.