— Kaikkipa nyt ai'otte meidät jättää, — lausui provasti.
Vähän aikaa puhuttuansa jätti Hemmi hyvästi ja sitte kiirehti hän pois, mutta portahilta palasi hän vielä takaisin ja sanoi katsoen saliin, jossa Maaria seisoi: — Vielä kerran hyvästi Maaria, rakas lapsuuteni ystävä! Muista joskus Hemmiä! — Vähän aikaa vielä kuului ratasten jylinä, ja Hemmi oli matkoissaan.
Muutaman hetken kuluttua siitä, kun Hemmi läksi, tuli posti ja postissa kirje Maarialle. Kirje oli Tyrvään pitäjäästä. Maaria aukasi sinetin ja luki vähän aikaa. Ruusu ruusun perästä nousi ja katosi hänen poskillansa. Hän vei kirjeen isällensä, ja Niinille sanoi hän: — Kirje on Aarni Vakaselta: tuo jalo mies rakastaa ystävätäsi. Oi Niini, kuinka olen onnellinen!
Niini iloitsi myös ystävänsä onnesta, mutta pois tahtoi hän, tuonne pieneen kamariinsa taas. Hän kaipasi yksinäisyyttä. Hän jätti hyvästi Maarian ja läksi Syrjälle, Tultuansa pieneen kamariinsa istui hän istuimelle ja painoi päänsä käsiinsä katkerasti itkein. — Ei, pois, pois tahdon minä, — sanoi hän niin lujaa, että Anni, joka kulki porstuvassa, sen kuuli ja tuli sisälle, kysyen:
— Mikä Niiniä vaivaa? Miksi Niini pois tahtoo?
— Ei minua mikään vaivaa, enkä pyri pois, — vastasi Niini, — olin vain vähän lapsellinen, — mutta Anoi, joka arvasi Niinillä jonkun surun olevan, lausui: — Niini on vaan hyvässä turvassa, pian murheen päivä taitaa iloksi muuttua. Luulin minäkin kerran onneni kadonneeksi, mutta pian tuli se takaisin, — ja nyt jutteli Anni Niinille, miten hän kerran oli ollut epäluulossa Vilhon rakkaudesta, — mutta — sanoi hän vielä, — niinkuin päiväkin pilvessä välistä on ja taas paistaa kirkkaammin, niin on ihmisen elämäkin, — Sitte läksi hän ja jätti Niinin yksin.
Niini hymyili surullisesti. Hän ajatteli: Aavistiko tuo nuori vaimo, mistä suruni tuli. Niini ajatteli Annia, miten tyytyväinen hän oli, vaikka vanha muorikin välimiten oli kova, ja lapset närisivät. Hän ajatteli omia elämän-vaiheitansa; hänenkin oli syytä olla tyytyväinen. Pois tahdon riipiä surut sydämestäni, — ajatteli Niini, — ja työtä tehdä ahkerasti.
Niini vietti nyt enimmiten päivänsä pappilassa; siellä Maarialla ja hänellä oli paljo työtä, jota yhdessä tekivät. Kiiru oli pappilassa. Kangaspuut jyskivät, rukit hyrisivät, ja vanha Leena levitteli palttina-kankaita kedolle valkenemaan. Kumma ei ollutkaan, että kiiru oli, koska Maaria oli morsian, ja vuoden päästä ai'ottiin pitää häitä. Niinin myös oli lähteminen Jyväskylään jo Heinäkuun loppu-puolella.
9. Häät.
Taas oli vuosi kulunut, ja kesä-aurinko paistoi lämpymästi. Sireenit ja pihlajat olivat täydessä morsius-puvussansa, ja pihalla oli portahitten ympärille taajaan koivuja pistetty. Jokin juhla oli tulossa.