— Hm, niin tytöt aina sanovat, mutta toista ajattelevat, — vastasi majuri.
Nyt tuotiin kahvia, ja sen juotua läksivät nuoret pallon heitolle, ja seuran vanhempi puoli istui lehti-majassa katsellen nuorten iloa. Eevan vanhimmat lapset Ilmiö ja Helmi saivat myös olla pallon heitossa, mutta pienemmät Viena ja Aina leikitsivät sannassa ja katselivat, miten nuot koriat pallot kilpailivat pääskyjen kanssa ilmassa.
Pian oli ilta kulunut, ja vieraat sanoivat jäähyväiset. Majuri ja hänen rouvansa läksivät pois hevoisella, mutta Hemmin ja Hannan oli jalkaisin meneminen. Hemmi haki sisartansa, mutta provasti sanoi hänen jo menneen Maarian kanssa. Kuultuansa sen jätti Hemmi hyvästi ja kiirehti heidän jälkeensä Aatun kanssa.
Hanna ja Maaria olivat vähän matkaa joutuneet edelle. Jo kuului illan hiljaisuudessa haapaen suhina Haapakalliolta. Tämä kallio oli muutaman askeleen päässä maantiestä ja melkein puoli-matkassa pappilasta Koivumäelle. Siihen asti meidän nuoret usiasti saattoivat toisiansa, ja sinne nytkin Hanna ja Maaria poikkesivat. He päättivät jutella siellä siksi, kuu veljet sinne joutuisivat.
Kauan eivät jutelleet, ennenkuin Maaria sanoi: — Ole vaiti Hanna! Eikö veljemme tule jo? Kuulen äänen. Se on Aatu, joka laulaa.
Tytöt kuuntelivat. Aatu lauloi raittiilla ja selvällä äänellänsä Oksasen kaunista laulua: "Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savon maa" j.n.e. Hanna ja Maaria juoksivat kilpaa veljiänsä vastaan. Maarian posket hehkuivat, hän oli erittäin ihana tällä haavaa. Hemmi ei saanut silmiänsä neitosesta. Hän sanoi Aatulle: — Miksi lauloit Savon maasta; mikä on suloisempi kuin Hämeenmaa?
— Laulan, kuin laulun sanat kuuluvat, vastasi Aatu, — ne ovat ihanat, ei niitä sovi parantaa. Olisin kentiesi paraiten sinun mielestäsi onnistunut, jos olisin laulanut: "Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Maaria".
Hemmi naurahti vähän. Hän oli Aatun lapsuuden ystävä eikä piitannut mitään tuosta Aatun vähäisestä pilkasta.
— Aatu on aina vallatoin, — sanoi Maaria, — älä pahastu Hemmi hänen puheestansa. Huomenna taidan lähteä pois Eevan kanssa Tuomelaan, senpä tähden erittäinkin täytyy meidän nyt hyvässä sovussa eritä.
— Tuomelaan, vai lähdet sinä Tuomelaan, mutta älä unohda lapsuuden-ystäviäsi, Maaria!