»Hyvänen aika, kuinka nyt oletkin kiivas! Enhän minä vielä joutunut muuta kuin puheen alkuun, kun jo puutut sanoihini. Minä aioin vain kertoa, että Jussila kävi täällä eilen, ja äitini tahtoo pakottaa minua menemään hänelle emännäksi, mutta sitä en tee —»
»Entä isäsi, mitä hän sanoo?»
»Hän on minun puolellani.»
»No mitä siis itket? Isälläsi tässä suurempi valta on.»
»Niin, mutta äiti saa tavallisesti kaikki kääntymään oman tahtonsa mukaan.»
»Ja siis sinunkin — no niin — köyhä olen tosiaankin rusthollarin kilpailijaksi — enkä tahdo olla onneasi estämässä, kyllä poistun tieltäsi. — Hyvästi!»
»No mutta Jaakko! Mitä tuo nyt on?»
»Ei sinun tarvitse enää itkeä sitä, ettet rustholliin pääse. Kyllä minä menen matkoihini.»
»Mutta Jaakko, et saa mennä. Sanoinhan, etten ota Jussilaa, ja sitä itken, että siitä nyt syntyy eripuraisuus kotiimme. — Kun sinä tulet kotivävyksi, katselee äiti sinua aina nurjalla mielellä.»
»Ja kaiken tuon tähden menisit nyt halukkaammin Jussilan emännäksi — kyllä ymmärrän —»